Pohjoisen kerjäläinen

 

Niinp asu köyhä ukko umpimajassansa, ukko tuumi, et on tää jalo kansa

mut ei jalopeuran kansa, mieli maassa

kun ei muaailman onnellisimmas maassa

saa kasaan leipää kotiin

raataa vaan et saapi omaansa

 

nistiksi ne mua huutaa ja päälle räkii, mut kuunnelkaa laitapuolen ukkoo hyvä väki,

minulla pätkii ajatus, koska vedin suoneen, en kääntyy voinu vankilassa

herran puoleen

jouluna pätkiä, eikä laskettu enää kelkalla mäkiä,

vaan ne minua kelalla mätkivät

ukkorauka, rauhan laukka, länkisääri, pakoon pyrkii

kun vedettiin ränniä julkisessa vessassa kylki vasten kylkiä

 

minä haisen kun vanha kissa, olo reuma, vantaan prisma

luut nykii, ruuti palaa, suu kuivana, 

aamupalaa

en enää mihkään opinahjoon pyri, kaikki on hyvin

kunhan saan olon studin

 

hautausmaalla minäpoika välillä nukun, kun heitän veivin, 

niin säästävät siinä kulun

mul on kai poika, enminä tiiä, kaikki veättivät, mis on mun viiva

minä ystävällinen kyllä, mutta ystävät eivät, veti parran, hirren ja saman virren nuaki veisaa

ajatelkaa, ei saa, anteeksi jos nojaan tähän, breikkaa, tää tönö, ku vauhko lohi, kudettuki on, vaan lopus lohtu ruma, minulla hiha

sinulla lahje, asunnossa mulla oli sellane mikroksi kutsuttu hieno vehje,

pois sen veävät, eivät enää lennäkää leävät, tältä mäeltä, keinottelijan vehje,

nyt pitää kusta

mut valtion hommat, ne on kusetusta,

valusta buli, alusta , keikkuu, nyt nää hyrr,

perille tuli

älkää viekö mun tukia, älkää tsekatko mua tullissa,

mun homissa on keskeistä se, että selviää päivässä kännistä

enkä mä jänistä jos ne mua olympialaisii kysyy, ku ei se kiekko lennä niinku ennen

jos minulta kysyy

vanhat leidit sanoo hyshys ku minä se juovuksissa laulan, mutta silleenpä mä tuon maailmaan rauhan

kauha tuli kuuppaa, takana, ruusu, kuppa ja vasen jalka kiinni leikkaa

ai mihin keikkaa? ai mihin kelkkaan? mulla on vaa käteistä, en voi ottaa tota sun pleikkaa

vonkaahan ny, ei mul oo rinkkaa, oispa buli pussi, kannan muovikassissa mun viinaa

mä satamassa dokaan, niin näen lähteviä laivoja, ei kukaa minu lähtevä näevä

minä perillä, piru, odottaa, sinu,pieru, mut minut peri sen takii kai ku on mulla veri

sukutausta, on suku nasta, spiidasin mustaks lampaaks, eikö ollukkaa hauskaa

jouluna hauskaa, paitsi kun ei ollu, mulla lapsuus oli, mut vietin sen koukus

roikkuuks mun housut, kalsongit ja nousut, kenen kämppässä, kännissä, raikuli, taikuri, moukut,

niin kaa, liimaa, ei ne mua pukikskaa enää huoli, vaik minne meenki ni tarviin sen tuoli

onks tää lama, vai mana, älä tsekkaa sitä videoo, oon siinä huonossa jamassa, kadotin stenkun, ja sain laskun ku ramadan jouluna

jos ne kerran kattoo rappiolivee, nii miks mulla on ylimääräsii sydämen tykytyksii, ja paskalla hiki

onko se muka niin, et oon vaan rikkininäine ja midi, vai midi, ei midi, hyi helvetti skippaan ton vessan, kun on siellä kerran käyny,

made in Kallio, Vallila ja Pasilan ratapiha

vääntylä, räpylä, Piritorin, lämäpää, kyllä kerjäläisen elämän herkkuu, mut ei sillon kun ei oo brenkkuu

sen puun alla, minä kai onnesta itkin, siellä sain näyn, pääsee poika pois hädästäkin,

kyllä minusta välitetään, Hursti ja pyhimys yhdyssana, älkää opettako minä yhdyssana, ei maistu ku kuivilla, nätillä kuistilla ei istu, erisnimi

ei suomes oo muita hyviä ihmisiä kun

Kaurismäen Aki, kyllä me sen kanssa kaljaaki hakikses,

takissa lakit, ja housssa rapiat, setelit rutussa otta mutussa

kun kysyin hätärissä mitä millon mulle seuraavaksi luvussa

kattoa mua pitkää, ja kyllä sä sen tiiät

 

muistan ekat kännit varmaa ku sitte joskus huomenna delaan

ne oli Alppipuistossa, pojat kun oli kivaa

niin ei oo himaa, ei oo rimaa, mut kyllä mut kii saat

nähää hurstin teltalla jouluna

ja jos meikäpoikaa joku asia kaduttaa nii se että en oppinut isää lapsena taltuttaa

elämän makia, lakia, suolaa enemmä ku patia, lemuun kun saatana, kultane kuppii lisää kaatamas

raatteen tiellä, ei menny aukkii, vaan takki aukki liikaa nauttii, elämäni vedos

ajattelijan piiskaa

kyllä ne minua piiskaa, viis vaan, dumari, umari, mä ja bemari, kiskoilla, pikari, ei paperia mulla jäljellä, spurgun hikarin tokari, mun mokani, okani

 

pitkä aura niin ku Yao Mingillä, millo tahansa karaokevetona lauletaan Tsingis Khan

eikä tästä filmistä saa paljo irti vaik kävelen vinoo

kattovatki vinoon, kaadun ja hikoon, kadun ja kitkut, pikkune hehku,

ku kynttilä eläinten hautausmaal

laskekaa tää koira lepoon, vittu ku kaduttaa

vittu kun alussa, vittu ku oon paskana, paskanen, paskana, nuorena paskana, vanhana paskana, keskiväli meni enemmän paskana

ja sit ne kysyy multa neuvoo kuinka olla pitkään paskana näyttämättä paskalta, sanon huutian et näytänkö mä vittu siltä että mä tollasta tietäsin

mä olen yltäpäältä saastasin, torakkaki on mun rinnalla prinsessa

mut jos saan sun rinnalla himmailla, ehkä tää onki seksikästä uuno likaa

hei kimmane,

tulehan tänne, no sinne tuo lähti, missähän whatapsissa minuaki nähtiin

minä olen tähti, koska minut tuntee niin moni

huutelee minulle et tuol menee se ystävällinen pummi

kyllähän minä ystävälline, ku ikänä minä ystäviä saan, tiiän mitä on ku yksin jakaa ykköstä samalla täriset kylmästä ja tulee yökköstä

ja lyökkö ne minut rautoihi, tuolii vai ritariksi,

pataristi, nistipataa, gaterode, niksat iski

siksi poltan minä sisällä, elinikänen tuomio nistinä

mut oon seurapiirimies, mun jalat pysyy ristissä, ja niin kun Shelbyt mut on kastettu viskissä, kädet tiskissä, älä kato sen alle, mun nahan alle, kai haisee sitä mitä käyttää, käytän vähän ojanpohjanvettä hampaiden pesuun,

ja sit osallistun kerjäläisten messuun, hartaana pummimas, edes muutama blessuu

hei kessu, anteeksi, vaan, minä olen yksinkertain ihminen vuan, asun taivasal

jal jal, mun maksa on harmaa, tuun viel muutaman vuoden jaksamaan varmaan

saarnaan kanssaihmisille 

kyllä minä pärjään

ja sokos, ne hitit, nokoset ja riitit, kiitit mua, kun osotin vaan missä pääsee nopeemmin hautaan, mä oon antelias, kun ei mulla oo mitään antaa

kun minä tulin maailmaan, oli jo piikki auki, koita sinä nyt niistä hajuvesivuosistasi nauttii

en oo psykonautti, ku en oo tästä ku liian lyhyen nousun ajan nauttinu

kaikki vaa raitistu, minä poika en, pyydän et laulaa kuka osaa sen Syksyn Sävelen

se on tunne, kun pohja katuu, pohjalla makuut, tärinää, kramppeja,

laittakaa tää legenda vakuumiin

patsaaseen ette minua jumalauta veiste, ku minä olen elossa, minä olen veistos

minä olen heinikos, nyt mukavasti taju kankaalla, osaisinpa käsitellä kangasta, osaisinpa soittaa biisejä päässäni niin ku mankasta, montako hammasta, no se keiju tuli ja meni, kelju tunne et yks sisäelinki siinä hujakassa meni

minä olen tutka, minä olen ruipelo, lutikan putka, ökyvikinää

lumipallo, hauenpää, urku auki mutkaa,

joukahaisen selonteko, venkoovan velkojan mekot

 

kai tästäki reissusta lanssissa selvii

kaikki kyl selvii, min oon selvännäkijä, pilvii, filmii, tuuli tarttuu repaleisiin siipii

hatun alla, mulla on filosofin aura, täs työssä ovat sormeni mun,

 taas rakkaaseen musaan minä kaadun

kaura ja kaula, päivystyksen aula

juppila ja nauravat

kerran tuli housuu, ku yritin siwasta bisseä rullata

sammummassa sillan al, illal, venaamassa, sporaa, kai

en tiiä miks minä tän kultaselle nauhotan, se lupas mut tän jälkee puiston penkille taluttaa

halusin kai vaan sanoo et ei siinä jos huitasen

mut muista se et älä koskaan nosta päihdettä sun läheisen ylitse.