Lisää kadonneita
Oli tie. Niin pitkä, että vasta kilometrin ja yhden metrin korkeudesta näit sen päästä päähän. Tie oli vanha ja kulunut. Mutta se oli suorempi ja tasaisempi kuin kiitorata. Sitä reunustivat molemmilta puolilta metsä. Tähän aikaan aamusta sillä pyöri sakeaa sumua, pilviä maanpäällä. Nyt näen miten tuolle tielle kääntyy auto. Keltainen ja vanha. Sen moottori on äänekäs. Se rikkoo aavemaisen hiljaisuuden julmasti. Törkeästi. Jokainen eläin kilometrien säteeellä kuulee auton tulon, ja niiden ei tarvitse kääntää päätään, ja höristää korviaan kuullakseen. Kaikki kyllä kuulivat auton.
Se kulki eteenpäin rivakasti. Sen vanhoilla nahkaisilla penkeillä istui neljä nuorta. He olivat olleet juhlissa. Kaikki olivat miehiä. Yksi heistä oli sammunut ja hän hengitti rauhallisesti ja vaihtoi aina välillä ärtyneen näköisenä asentoa. Autossa ei ollut hyvä nukkua. Yksi miehistä tuijotti ulos silmät suurina. Hän naputteli sormiaan. Mies oli levoton, koska halusi tupakalle. Aski hänen taskussaan painoi juuri sen verran, että sen olemassaolon saattoi havaita. Valitettavasti kuski, jonka katse oli lasittunut, oli kieltänyt jyrkästi heidän lähtiessään autossa polttamisen. Jäljelle jäi vielä yksi mies, joka hymyili tämän tästä ja viestitteli tyttöystävälleen. Tuo nelikko oli tuntenut toisensa vasta muutaman vuoden, mutta silti he kutsuivat toisiaan veljiksi ja tekivät kaikkea hullua yhdessä. Nyt kaikki olivat kuitenkin väsyneitä, ja ehkä vielä vähän laskuhumalassa. Kukaan heistä ei ollut nukkunut edellisenä yönä. Se oli heikoille.
Yhtäkkiä kuski, joka oli äsken tehnyt kaikkensa pitäkseen katseensa tiessä, painoi jarrut pohjaan. Vanhat jarrut kirskuivat sumussa, ja kohta he liukuivat pysähdyksiin. Mies, joka nukkui ei herännyt tähän, vaan käänsi taas kerran vain kylkeään. Nikotiinipuutteen piinama mies kysyi heti
- Mitä nyt? Miksi pysähdyttiin?
Mielessään hänellä oli, että ehkä kuski oli lukenut hänen ajatuksensa ja he olivat pysähtyneet, jotta hän pääsisi tupakalle. Etupenkillä istunut mies nosti katseen kännykästään ja katsoi kysyvästi kuskiin. Kuski ei vastannut hänelle esitettyyn kysymykseen. Kuski tuijotti vain eteenpäin silmät suurina järkytyksestä. Tunnelma oli aavemainen. Etupenkillä istuva käänsi katseensa sinne mihin kuski katsoi. Hänenkin silmänsä jähmettyivät ja hänenkin sydämensä jätti lyönnin väliin. Takapenkillä istuva tupakkariippuvainen muuttui aina vain kärsimättömämmäksi, sillä hän ei nähnyt turvavöissä ollessaan mitä hänen ystävänsä katsoivat. Lopulta hän irrotti turvavyön kiroten ja astui ulos autosta äänekkäästi. Ilma ulkona oli kostea ja viileä. Sellainen, joka nostatti kylmiä väreitä. Autosta ulos astunut mies oli kaivamassa sytytintä taskustaan, mutta hänen kätensä jähmettyi taskuun hänen nähdessä, mitä ystävät niin järkyttyneinä tuijottivat.
Tietä pitkin hoiperteli sumusta nainen. Eikä mikä tahansa nainen. Nainen oli vaalea ja kaunis. Hän oli pukeutunut ikään kuin häihin. Naisella oli korkokengät, jotka kopisivat hänen hoiperrellessaan. Mutta miksi miehet olivat kauhuissaan? Koska naisen vaaleaa häämekko oli veren tahrima. Hänen meikkinsä olivat levinneet ja poskilla valui kyyneleitä. Eikä siinä kaikki. Sillä naisen kasvot olivat jähmettyneet hurjaan kauhun ja pelon sekaiseen tilaan. Hänen suunsa huusi äänettömiä parkaisuja ja silmät olivat suunniltaan kauhusta. Miehet eivät ehtineet miettiä kysymyksiä päässään ja pelkoa sydämessään, sillä siinä heidän katseidensa alla nainen kompastui ja lyyhistyi maahan. Eikä hän enää noussut. Molemmat miehet autosta kiirehtivät ulos ja he ryntäsivät naisen luokse. Nikotiiniriippuvainen oli jo polvistunut hänen vierelleen. Hän katsoi sumuun pelokkaasti. Se tuntui vain tiivistyvän ja sulkevan heitä enemmmän sisäänsä. Yksi miehistä oli juuri kokeilemassa naisen pulssia, kun nainen arvaamatta virkosikin ja tarttui salaman nopeasti miehen käteen. Mieheltä pääsi väkisinkin säikähtänyt parahdus. Naisen silmät lukkiutuivat mieheen, jonka kättä hän piti pihtimäisessä ottessaan. Naisen silmissä oli niin paljon kauhua, että miehenkin teki mieli juosta, mutta hän ei pystynyt. Hän oli jähmettynyt paikoilleen. Kohta nainen nielasi kerran ja sitten hän hellitti hiukan otettaan miehen kädestä, mutta ei päästänyt irti. Nainen alkoi nyyhkyttämään lohduttomasti. Viimein kännykällä tyttöystävälleen viestitellyt mies sai kysyttyä.
- Mi-mitä on tapahtunut? Sanat höyrysivät ulos hänen suustaan, niin kuin heidän kaikkien hengityskin. Naisen ote nikotiiniriippuvaisesta miehestä koveni taas. Sitten hän kuiskasi.
-Se on tulossa. Se on tulossa.
-mikä on tulossa. Oletko loukannut itsesi johonkin?
Nainen vain pudisti päätään vimmatusti ja hän tärisi taas. Miehet vilkasivat toisiaan ja sitten sumuista aavemaista tietä. Heitä kaikkia pelotti.
-Tule tuonne autoon. Me viedään sut sairaalaan.
Nainen antoi talututtaa itsensä autoon. Tupakkariippuvainen meni istumaan taakse keskipenkille, niin että naisella oli enemmän tilaa suuren mekkonsa kanssa. Kuski lähti liikkelle, nyt silmät peloikkana sumusta jotain etsien. Melkein heti nainen alkoi kirkumaan ja tarttui tiukasti kuskia olkapäästä.
- Ei sinne suuntaan. Herranjumala. Ei sinne. Pois pois. Pois viekää minut pois. Toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan. Kauemmas siitä! Nainen vikisi.
Miesten mielissä pomppi "siitä" ja he olivat kauhuissaan. Paitsi se yksi, joka ihme kyllä nukkui yhä tietämättä yhtään mitä parhaillaan tapahtui. Naisten sanojen kiivaus ja pelko sai kuskin tekemään u-käännöksen. Ja hän kaahasi kovaa vauhtia takaisin tietä pitkin, mitä he olivat tulleet.
Kohta tuolta tieltä, joka oli suora kuin kiitorata, kuului taas jarrujen kirskunaa ja pakokauhuista huutoa ja kirkumista. Sitten oli taas hiljaista. Moottorin ääni oli kadonnut. Kaikki äänet olivat kadonneet.
Se kulki eteenpäin rivakasti. Sen vanhoilla nahkaisilla penkeillä istui neljä nuorta. He olivat olleet juhlissa. Kaikki olivat miehiä. Yksi heistä oli sammunut ja hän hengitti rauhallisesti ja vaihtoi aina välillä ärtyneen näköisenä asentoa. Autossa ei ollut hyvä nukkua. Yksi miehistä tuijotti ulos silmät suurina. Hän naputteli sormiaan. Mies oli levoton, koska halusi tupakalle. Aski hänen taskussaan painoi juuri sen verran, että sen olemassaolon saattoi havaita. Valitettavasti kuski, jonka katse oli lasittunut, oli kieltänyt jyrkästi heidän lähtiessään autossa polttamisen. Jäljelle jäi vielä yksi mies, joka hymyili tämän tästä ja viestitteli tyttöystävälleen. Tuo nelikko oli tuntenut toisensa vasta muutaman vuoden, mutta silti he kutsuivat toisiaan veljiksi ja tekivät kaikkea hullua yhdessä. Nyt kaikki olivat kuitenkin väsyneitä, ja ehkä vielä vähän laskuhumalassa. Kukaan heistä ei ollut nukkunut edellisenä yönä. Se oli heikoille.
Yhtäkkiä kuski, joka oli äsken tehnyt kaikkensa pitäkseen katseensa tiessä, painoi jarrut pohjaan. Vanhat jarrut kirskuivat sumussa, ja kohta he liukuivat pysähdyksiin. Mies, joka nukkui ei herännyt tähän, vaan käänsi taas kerran vain kylkeään. Nikotiinipuutteen piinama mies kysyi heti
- Mitä nyt? Miksi pysähdyttiin?
Mielessään hänellä oli, että ehkä kuski oli lukenut hänen ajatuksensa ja he olivat pysähtyneet, jotta hän pääsisi tupakalle. Etupenkillä istunut mies nosti katseen kännykästään ja katsoi kysyvästi kuskiin. Kuski ei vastannut hänelle esitettyyn kysymykseen. Kuski tuijotti vain eteenpäin silmät suurina järkytyksestä. Tunnelma oli aavemainen. Etupenkillä istuva käänsi katseensa sinne mihin kuski katsoi. Hänenkin silmänsä jähmettyivät ja hänenkin sydämensä jätti lyönnin väliin. Takapenkillä istuva tupakkariippuvainen muuttui aina vain kärsimättömämmäksi, sillä hän ei nähnyt turvavöissä ollessaan mitä hänen ystävänsä katsoivat. Lopulta hän irrotti turvavyön kiroten ja astui ulos autosta äänekkäästi. Ilma ulkona oli kostea ja viileä. Sellainen, joka nostatti kylmiä väreitä. Autosta ulos astunut mies oli kaivamassa sytytintä taskustaan, mutta hänen kätensä jähmettyi taskuun hänen nähdessä, mitä ystävät niin järkyttyneinä tuijottivat.
Tietä pitkin hoiperteli sumusta nainen. Eikä mikä tahansa nainen. Nainen oli vaalea ja kaunis. Hän oli pukeutunut ikään kuin häihin. Naisella oli korkokengät, jotka kopisivat hänen hoiperrellessaan. Mutta miksi miehet olivat kauhuissaan? Koska naisen vaaleaa häämekko oli veren tahrima. Hänen meikkinsä olivat levinneet ja poskilla valui kyyneleitä. Eikä siinä kaikki. Sillä naisen kasvot olivat jähmettyneet hurjaan kauhun ja pelon sekaiseen tilaan. Hänen suunsa huusi äänettömiä parkaisuja ja silmät olivat suunniltaan kauhusta. Miehet eivät ehtineet miettiä kysymyksiä päässään ja pelkoa sydämessään, sillä siinä heidän katseidensa alla nainen kompastui ja lyyhistyi maahan. Eikä hän enää noussut. Molemmat miehet autosta kiirehtivät ulos ja he ryntäsivät naisen luokse. Nikotiiniriippuvainen oli jo polvistunut hänen vierelleen. Hän katsoi sumuun pelokkaasti. Se tuntui vain tiivistyvän ja sulkevan heitä enemmmän sisäänsä. Yksi miehistä oli juuri kokeilemassa naisen pulssia, kun nainen arvaamatta virkosikin ja tarttui salaman nopeasti miehen käteen. Mieheltä pääsi väkisinkin säikähtänyt parahdus. Naisen silmät lukkiutuivat mieheen, jonka kättä hän piti pihtimäisessä ottessaan. Naisen silmissä oli niin paljon kauhua, että miehenkin teki mieli juosta, mutta hän ei pystynyt. Hän oli jähmettynyt paikoilleen. Kohta nainen nielasi kerran ja sitten hän hellitti hiukan otettaan miehen kädestä, mutta ei päästänyt irti. Nainen alkoi nyyhkyttämään lohduttomasti. Viimein kännykällä tyttöystävälleen viestitellyt mies sai kysyttyä.
- Mi-mitä on tapahtunut? Sanat höyrysivät ulos hänen suustaan, niin kuin heidän kaikkien hengityskin. Naisen ote nikotiiniriippuvaisesta miehestä koveni taas. Sitten hän kuiskasi.
-Se on tulossa. Se on tulossa.
-mikä on tulossa. Oletko loukannut itsesi johonkin?
Nainen vain pudisti päätään vimmatusti ja hän tärisi taas. Miehet vilkasivat toisiaan ja sitten sumuista aavemaista tietä. Heitä kaikkia pelotti.
-Tule tuonne autoon. Me viedään sut sairaalaan.
Nainen antoi talututtaa itsensä autoon. Tupakkariippuvainen meni istumaan taakse keskipenkille, niin että naisella oli enemmän tilaa suuren mekkonsa kanssa. Kuski lähti liikkelle, nyt silmät peloikkana sumusta jotain etsien. Melkein heti nainen alkoi kirkumaan ja tarttui tiukasti kuskia olkapäästä.
- Ei sinne suuntaan. Herranjumala. Ei sinne. Pois pois. Pois viekää minut pois. Toiseen suuntaan. Toiseen suuntaan. Kauemmas siitä! Nainen vikisi.
Miesten mielissä pomppi "siitä" ja he olivat kauhuissaan. Paitsi se yksi, joka ihme kyllä nukkui yhä tietämättä yhtään mitä parhaillaan tapahtui. Naisten sanojen kiivaus ja pelko sai kuskin tekemään u-käännöksen. Ja hän kaahasi kovaa vauhtia takaisin tietä pitkin, mitä he olivat tulleet.
Kohta tuolta tieltä, joka oli suora kuin kiitorata, kuului taas jarrujen kirskunaa ja pakokauhuista huutoa ja kirkumista. Sitten oli taas hiljaista. Moottorin ääni oli kadonnut. Kaikki äänet olivat kadonneet.
Kommentit
Lähetä kommentti