Ole itsevarma, olemal oma ittes
Itsevarmuushan on ilman suurempaa ydinfysiikkaa uskoa itseensä. Uskoa omaan tekemeisiin ja valintoihin. Ihmisen itsevarmuus ei kuitenkaan ole synnynnäinen tekijä, eikä se että olet ujo, tarkoita että olet loppuelämääsi ujo.
Itsevarmuushan on myös kykyä selvitä erilaisista tilanteista. Eli todennäköisesti kaikkein itsevarmin ihminen on nähnyt hyvin paljon erilaisia tilanteita. Mutta pelkät tilanteet tai niiden kokeminen ei tee ihmisestä itsevarmaa. Itsevarmuus syntyy suhtautumisesta omaan toimintaan jossain tilanteessa. Yleensä se on tunne tai sitä miettii jälkeenpäin. Selvisinpä minä hyvin tuosta tilanteesa. Onnistumiset ovat siis yksi suuri tekijä itsevarmuuden lisääntymisessä. Erilaiset kehut ja huojentuminen siitä, että on taas kerran ollut itsevarma kohentaa vanhaa itsevarmuutta entisestään. Siis yksi asia. Itsevarmuus on muuttuva. Se voidaan viedä keneltä vaan ja kuka vain voi saada sen. Tietenkään itsevarmuus ei rakennu pelkästään onnistumisien pohjalle. Takana on myös hyvin paljon epäonnistumisia, tilanteita, joissa on ollut sellainen, mikä kaduttaa tai nolottaa jälkeenpäin. Mutta se miten asian käsittelee myöhemmin vaikuttaa suuresti siihen, kohottaako epäonnistuminen jossain sosiaalisessa tilanteessa itsevarmuuttasi vai vähentääkö. Jos otat epäonnistumisen vain epäonnistumisena ja pidät itseäsi huonona, voi se hyvin todennäköisesti alentaa itsevarmuuttasi. Jos taas päätät, että seuraavalla kerralla toimit jollain eri tavalla. Muutat käytöstäsi tai sanot jotain toisin, voi sillä tapaa päästä epäonnistumisen kautta onnistumiseen, mikä on tietenkin paras keino kohottamaan itsevarmuutta. Painotankin nyt että puhun nyt sosiaalisesta itsevarmuudesta, vaikka on olemassa myös muunlaista itsevarmuutta kuin sosiaalinen.
Itsevarma ihminen pystyy siis pääsemään yli epäonnistumisestaan ja hyödyntää sitä jatkossa, niin ettei ensi kerralla ole enää ns. epävarma. Näin sellaiset tilanteet missä olet epävarma käyvät vähiin. Virheistä oppiminen. Itsevarmuushan on myös sitä, että uskoo tekevänsä/sanovansa oikein.
Itsevarmuutta on kautta aikain pidetty hyvänä ominaisuutena. Nykypäivänä tuohon ilmiöön kuitenkin sekoittuu eräs toinen asia, joka ei ole niikään hyvä:kusipäisyys. Se, että on itsevarma ei tarkoita että on kusipää. Mutta se että on kusipää tarkoittaa ettei ole itsevarma. Miksi sinun pitää saada oma olosi hyväksi, tekemällä jonkun toisen olo kurjaksi. Kusipäisyys on jopa nykyään muodikasta. Erilaiset artistit ja näyttelijät ovat tehneet kusipäisyydestä coolia, tyylikästä. Itsevarmuutta ei pidä yrittää näyttää olemalla kusipää.
On totta, että meistä jokainen ei ole syntynyt Robert Down Jr:ksi, mutta läheistesi tai muutenkin muiden ihmisten itsevarmuuden kehittymistä voi auttaa yksinkertaisesti, kannustamalla tuota ihmistä olemaan oma itsensä. Kaikkein luontevinta maailmassa on olla oma itsensä, ja se että on oma itsensä, ja sillä tavoin saa tukea ja kannustusta, auttaa itsevarmuutesi kehittymistä hurjalla tavalla
Itsevarmuushan on myös kykyä selvitä erilaisista tilanteista. Eli todennäköisesti kaikkein itsevarmin ihminen on nähnyt hyvin paljon erilaisia tilanteita. Mutta pelkät tilanteet tai niiden kokeminen ei tee ihmisestä itsevarmaa. Itsevarmuus syntyy suhtautumisesta omaan toimintaan jossain tilanteessa. Yleensä se on tunne tai sitä miettii jälkeenpäin. Selvisinpä minä hyvin tuosta tilanteesa. Onnistumiset ovat siis yksi suuri tekijä itsevarmuuden lisääntymisessä. Erilaiset kehut ja huojentuminen siitä, että on taas kerran ollut itsevarma kohentaa vanhaa itsevarmuutta entisestään. Siis yksi asia. Itsevarmuus on muuttuva. Se voidaan viedä keneltä vaan ja kuka vain voi saada sen. Tietenkään itsevarmuus ei rakennu pelkästään onnistumisien pohjalle. Takana on myös hyvin paljon epäonnistumisia, tilanteita, joissa on ollut sellainen, mikä kaduttaa tai nolottaa jälkeenpäin. Mutta se miten asian käsittelee myöhemmin vaikuttaa suuresti siihen, kohottaako epäonnistuminen jossain sosiaalisessa tilanteessa itsevarmuuttasi vai vähentääkö. Jos otat epäonnistumisen vain epäonnistumisena ja pidät itseäsi huonona, voi se hyvin todennäköisesti alentaa itsevarmuuttasi. Jos taas päätät, että seuraavalla kerralla toimit jollain eri tavalla. Muutat käytöstäsi tai sanot jotain toisin, voi sillä tapaa päästä epäonnistumisen kautta onnistumiseen, mikä on tietenkin paras keino kohottamaan itsevarmuutta. Painotankin nyt että puhun nyt sosiaalisesta itsevarmuudesta, vaikka on olemassa myös muunlaista itsevarmuutta kuin sosiaalinen.
Itsevarma ihminen pystyy siis pääsemään yli epäonnistumisestaan ja hyödyntää sitä jatkossa, niin ettei ensi kerralla ole enää ns. epävarma. Näin sellaiset tilanteet missä olet epävarma käyvät vähiin. Virheistä oppiminen. Itsevarmuushan on myös sitä, että uskoo tekevänsä/sanovansa oikein.
Itsevarmuutta on kautta aikain pidetty hyvänä ominaisuutena. Nykypäivänä tuohon ilmiöön kuitenkin sekoittuu eräs toinen asia, joka ei ole niikään hyvä:kusipäisyys. Se, että on itsevarma ei tarkoita että on kusipää. Mutta se että on kusipää tarkoittaa ettei ole itsevarma. Miksi sinun pitää saada oma olosi hyväksi, tekemällä jonkun toisen olo kurjaksi. Kusipäisyys on jopa nykyään muodikasta. Erilaiset artistit ja näyttelijät ovat tehneet kusipäisyydestä coolia, tyylikästä. Itsevarmuutta ei pidä yrittää näyttää olemalla kusipää.
On totta, että meistä jokainen ei ole syntynyt Robert Down Jr:ksi, mutta läheistesi tai muutenkin muiden ihmisten itsevarmuuden kehittymistä voi auttaa yksinkertaisesti, kannustamalla tuota ihmistä olemaan oma itsensä. Kaikkein luontevinta maailmassa on olla oma itsensä, ja se että on oma itsensä, ja sillä tavoin saa tukea ja kannustusta, auttaa itsevarmuutesi kehittymistä hurjalla tavalla
Kommentit
Lähetä kommentti