Teini istuu yksin hesburgerin nurkassa. Hän tuijottaa tyhjyyteen, ja ei näytä siltä, että olisi lähdössä mihinkään, vaikks ruoka on jo syöty. Juomat juotu. Hesessä soi musiikki, ihmisiä on vähän. Pilvisen harmaa ilma, paistaa läpi ikkunoista. Tuo teini ei näytä yksinäiseltä. Hän näyttää mietteliäältä. Nää on näit välitiloi. Aina sä oot matkal jotain kohti. Aina sul on päämäärä. Aina sul on tavote, jota kohti sä kuljet. Mut ain on välis niit hetkii, ku sä ehit vetää henkee. Miettii mitä kohen oot kulkemas. Miettii miten oot päätyny sinne mis oot. Nää välitilat on kaikial. Odotukses. Auton kyydissä. Bussipysäkillä, nukkumaan mennessä. Saunassa istuessa. Kävelessä, juostessa, pyöräilessä. Jos jokanen pysähtys miettii. Täs maailmas ois vähemmä vihaa. Ja koht sä oot taas liikkees. Koht sä teet, et mieti.
Lenkkisauna
Kummallista kyllä en ole koskaan kirjoittanut saunomisesta, vaikka se aiheena ja tapana - lähes harrastuksena - minulle hyvin rakas onkin. En olisi ehkä välttämättä koskaan päätynyt tämän aiheen pariin sen kummallisemin, ellen olisi viimeisimmällä taloyhtiömme miesten saunavuorolla käydessäni saanut erinomaista muistutusta siitä, mitä hienoja pieniä yksityiskohtia juurikin miesten saunomiskulttuuriin kuuluu. Ja en väitä, ettei naisten saunomiskulttuuri olisi hienoa ja kirjoittamisen arvoista sekin, mutta valitettavasti tiukan sukupuolijaon takia lähes kaikkialla saunoessa saunotaan juurikin oman sukupuolen seurassa. Siksi kokemukseni saunomiskulttuurista - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - keskittyvätkin juuri näihin äijien hyvin herkkiin ja tutuiksi tulleisiin pelisääntöihin. Kyseinen perjantai oli hyvin tavallinen koti-ilta minulle. Jostain syystä mieleni kuitenkin oli levoton. Jonkinlainen kärsimättömyys leimasi kaikkia puuhailujani. Kävin hakemassa illan mittaan kaupasta sau
Kommentit
Lähetä kommentti